Ovesta ruokapöydäksi, tuunauskurssin tuotoksia

Syksyn kahden työssäharjoittelujakson jälkeen kolmannessa jaksossa meillä oli erittäin mielenkiintoinen tuunauskurssi. Ensin meidän piti löytää itsellemme tuunattava tuote, se sai olla siis ihan mitä vaan. Itse olin jo etukäteen päättänyt, että teen vanhasta ovesta meille uuden persoonallisemman ruokapöydän.

Projekti lähti käyntiin oven etsinnästä, joka löytyi suhteellisen vaivattomasti avopuolison pikkuserkun varastosta. Saatuani kuljetettua pöydän koululle kävi ilmi, että ovi oli itsessään hieman liian kapea ruokapöydäksi, joten päätin leventää sitä 90 cm leveäksi.

Aluksi suoristin oven sirkkelillä, jonka jälkeen oli edessä puumateriaalin valinta jatkopaloihin. Tämän jälkeen sahasin sopivan mittaiset jatkopalat ja suoristin ne ensin oikohöylällä ja sen jälkeen tasohöylällä. Tämän jälkeen oli vuorossa palojen kiinnitys itse oveen.

Alkuprojekti olikin sujunut liian vaivattomasti ja palojen kiinnityksen jälkeen iski epätoivo, oli liian monta vaihtoehtoa lähteä pintakäsittelemään ovea ja jalatkin piti vielä valita pöydälle. Lopulta kuitenkin pääsin pintakäsittelyssä siihen lopputulokseen, että jätän ovien vanhan maalipinnan lähes käsittelemättömäksi ja vahaan reunapalat. Toinen puoli ovesta jäi siis harmahtavaksi ja toinen puoli vaaleammaksi. Vaaleamman puolen kanssa arvoin myös pitkään, että mitä teen, mutta lopulta päädyin siihen, että sitä mitä ei voi peittää, niin pitää korostaa.. Ja päädyin tekemään reunoista tummemmat. Tuuppaan olemaan tällainen helposti asioihin kyllästyvä ihminen ja sisustuskin vaihtuu harva se päivä, joten halusin pitää oven sellaisena, että siinä olisi kaksi erilaista puolta, joita voi sitten tarvittaessa kääntää.

Pintakäsittelyn jälkeen piti valita pöydälle jalat. Siinä oli sitten lisää miettimisen aihetta, joka meikäläisen tapaan sitten venyi ja venyi, koska en vaan osannut päättää. Lopulta eräs sukulaisemme ilmoitti, että hänellä olisi parit käyttämättömät vanhat pöydänjalat. Ajatus oli jotenkin minusta kiva, tykkään muutenkin kierrättämisestä ja oli jotenkin hienoa, että saan vanhat sukulaisemme tekemät pöydänjalat, jotka vielä istuivat oven kanssa kuin nappi silmään. Jalat olivat tarpeeksi simppelit, eivätkä vie liikaa huomiota pöytälevyltä.

Jalkoihin jouduin myös tekemään sekä pituus että leveys suunnassa jatkopalat, jotta niistä saatiin ruokapöydälle sopivat. Jouduin myös lyhentämään jalkoja, koska muuten ruokapöydästä olisi tullut aivan liian korkea. Jalkojen värin suhteen päädyin vaaleaan sävyyn, joka sopii molempien puolien kanssa.

Tammikuun loppupuolella sain kuljetettua pöydän uuteen kotiimme ja pöytälevyn suojaksi tilattiin mittatilaustyönä karkaistu kirkas lasi. Kaikkien kulujen jälkeen tulihan pöydälle hintaa, mutta itse tehty on aina itse tehty ja eipähän ainakaan tule toista samanlaista ruokapöytää ihan heti vastaan. Uskon, että pöytä kulkee mukana vielä pitkän aikaa ja jos kyllästyminen iskee, voi aina pintäkäsitellä uudelleen tai tehdä uudet jalat. ;)